Päiväkerhon toimintakulttuurin kehittäminen

Päiväkerhon toimintakulttuuri on muovautunut pitkän ajan kuluessa ja monenlaisten vaiheiden kautta sellaiseksi kuin sen tänään tunnemme. Päiväkerhotoiminta on nykyään arvostettua ammatillista varhaiskasvatusta, jonka ytimessä on kristillinen kasvatus. Toimintaa ohjaavat sekä kirkon varhaiskasvatuksen asiakirjat että yhteiskunnan varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Nämä luovat pitkälti perustan myös päiväkerhon toimintakulttuurille, jossa vaikuttaa tietenkin myös jokaisen seurakunnan oma paikallinen toimintakulttuuri. Paikallisseurakuntien toiminnan moninaisuus on nähtävä rikkautena, joka edesauttaa kirkon varhaiskasvatuksen kehittämistä.

Toimintakulttuuria on aika ajoin hyvä tarkastella totuttujen ja tuttujen toimintamallien, rakenteiden ja rutiinien kautta. Tällöin saadaan näkyviin konkreettisia kysymyksiä, joiden kohdalla on hyvä pysähtyä kysymään, mitä asioita on syytä säilyttää, mitä muokata ja mistä ehkä voi myös luopua. Ja perustella ratkaisut sekä pedagogisesti että teologisesti.

Mitä olisi tärkeä säilyttää, mistä voidaan luopua?

Kirkon varhaiskasvatustoiminnassa on muutamia tyypillisiä piirteitä, jotka toimivat hyvinä esimerkkeinä toimintakulttuurin tarkastelussa. Päiväkerhotyölle on ominaista melko vahva lastenohjaajien keskinäisen suunnittelun toimintakulttuuri. Tämän arviointiin haastaa meitä nyt vasu, jossa suunnittelun lähtökohtana ovat lapsen mielenkiinnon kohteet ja ilmiölähtöinen oppiminen. Millaista voisi olla lasten mielenkiinnon kohteista lähtevä – ja samalla päiväkerhotoiminnan luonteeseen sopiva uudenlainen suunnittelutapa?

Päiväkerho- ja perhekerhotoimintaan on aina vaikuttanut vahva jumalanpalveluselämään kasvattamisen perinne, mikä on hyvin perusteltua kristillisen kasvatuksen näkökulmasta katsottuna. Tämä painotus näkyy käytännössä muun muassa siten, että pääsääntöisesti jokaisessa kokoontumisessa toteutetaan erillinen hartaushetki. Millä tavalla hartaudellinen sisältö voisi rakentua muun toiminnan sisälle ja samalla pysyä kiinni jumalanpalveluskasvatuksen ytimessä? Miten lasten vanhemmille kerrotaan siitä, miten kristillinen kasvatuksen sisällöt näkyvät toiminnassa silloinkin, kun ne eivät toteudu erilisinä hartauksina?

Päiväkerho Maikkulan kappelissa 2015

Kerhotoiminnalle on ollut tyypillistä myös melko strukturoitu rakenne ja aikataulu, jonka mukaan kerho etenee. Tälle löytyy hyviä perusteluja lähtien rutiinien tuomasta turvallisuuden tunteesta lapselle. Mutta mikä määrä toistuvia rutiineja ja tuttuutta on oikeasti lapselle tarpeen? Ja mahtuuko tällaiseen struktuuriin riittävästi leikkiä? Leikki on kuitenkin lapselle tutkitusti ominaisin tapa oppia uusia asioita, myös kristillisen kasvatuksen sisältöjä. Voisiko leikkiin varata vieläkin enemmän aikaa ja miten sama leikki voisi jatkua seuraavassa kerhokerrassa?

Kerhotoiminta on myös aikoinaan painottunut sisällä tapahtuvaksi toiminnaksi ja ulkoilua on ollut vain vähän. Toki retkiä on myös järjestetty, mutta melko satunnaisesti. Nykyään päiväkerhoissa ulkoillaan säännöllisemmin ja se on luonnollinen osa kerhoa. Tämä on ilahduttava suunta! Ulkoillessa voidaan toteuttaa luontevasti monia sisältöjä, kuten ympäristökasvatusta, joka myös on osa kristillisen kasvatuksen sisältöjä.

Toimintakulttuurin muuttaminen vie ilman muuta aikaa. Kyse on pitkäjänteisestä työstä, joka etenee askeleittain. Se vaatii kasvattajilta riittävästi tietoa vasusta ja toimintatapojen uudelleenarviointia. Mitkä ovat meidän vahvuuksia, mikä jo toimii suhteessa kirkon ohjaavien asiakirjojen ja vasun tavoitteisiin? Entä mikä on ehkä sellaista, josta voimme luopua ja samalla säilyttää ydintehtävämme?

Usein muutos aiheuttaa pelkoa siitä, että luovumme samalla jostain olennaisesta ja todella tärkeästä. Kirkon omaleimainen varhaiskasvatus voi kuitenkin säilyä siitä huolimatta, että luovutaan joistakin vanhoista käytännöistä.

Toimintakulttuurin kulmakiviä: pedagogiikan johtaminen, osallisuus, vuorovaikutus ja arviointi

Toimintakulttuurin kehittäminen vaatii pedagogiikan johtamista. Varhaiskasvatuksessa on oltava rakenteet, jotka tukevat uuden oppimista. Ajatus oppivasta organisaatiosta on tärkeää – olemme kaikki työssä myös oppimassa koko ajan. Voimme oppia kokemuksesta, kollegalta, lapsilta, lukemalla ja omaa toimintaa reflektoiden esim. yhteisissä koulutuksissa ja tiimipäivissä.

Mitä toiminnassa tulisi arvioida? Leikki on yksi keskeisimmistä asioista uudessa Vasussa, joten siitä on hyvä aloittaa. Varhaiskasvattajien tulee tiedostaa pitkäkestoisen leikin merkitys lapsen mielikuvituksen ja ajattelun kehittäjänä. Esimerkiksi leikkikyselyn avulla voi arvioida, miten lapsi kokee päiväkerhon varhaiskasvatusympäristön, mitkä asiat tukevat leikkiin painottuvaa toimintakulttuuria ja mitkä ehkä estävät – ja miten niitä esteitä voisi purkaa?

Osallisuus on yksi tärkeä näkökulma, kun puhutaan uuden vasun mukaisesta toimintakulttuurista. Tämä näkyy muun muassa siinä, että lapset ovat mukana kaikessa toiminnassa – niin toiminnan suunnittelussa, toteuttamisessa ja arvioinnissa. Se, että lasten aloitteet, näkemykset, mielipiteet ja kokemukset otetaan vakavasti ja toimintaan vaikuttavasti huomioon, lisää lapsen kokemusta siitä, että hän on arvokas ja hän voi omalla toiminnallaan vaikuttaa toimintaan ja olla aidosti osallinen siinä.

Vuorovaikutus on myös yksi keskeisistä asioista, kun rakennetaan lapsen kokonaisvaltaista kasvua palvelevaa toimintakulttuuria. ”Varhaiskasvatus toteutuu henkilöstön, lasten ja ympäristön vuorovaikutuksessa” (Vasu 2016, 21). Millaista on laadukas vuorovaikutus kirkon varhaiskasvatuksessa? Toteutanko kasvatustyössäni lämmintä vuorovaikutustapaa?

Pohdittavaksi:

Mitkä ovat oman seurakuntanne varhaiskasvatuksen toimintakulttuurin vahvuuksia suhteessa uuteen Vasuun (2016)? Voit vaikka peilata niitä alla olevaan listaan:

  1. Oppiva yhteisö
  2. Osallisuus
  3. Vuorovaikutus
  4. Leikki ja oppiminen
  5. Tasa-arvoisuus ja yhdenvertaisuus
  6. Kulttuurien moninaisuus ja kielitietoisuus
  7. Hyvinvointi, turvallisuus ja kestävä elämäntapa
  8. Oppimisympäristöjen moninaisuus
  9. Yhteistyön voima

Lähde: Liisa Ahonen (2017, 60- 119) Vasun käyttöopas, PS-KUSTANNUS

Teksti: Jasmin Nisunen

Kuva: Sanna Krook, Kirkon kuvapankki

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s