Vasu ja muutoksen johtaminen

Vasu ja Vake vuorovaikutuksessa

Monissa seurakunnissa mietitään parhaillaan, miten Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet vaikuttavat omaan varhaiskasvatustoimintaan. Tämä on mitä suurimmassa määrin myös johtamisen asia. Kysymyksiä tulvii: Mikä muuttuu? Miten uusi Vasu vaikuttaa kunnan kanssa tehtävään yhteistyöhön? Voiko kirkontyöntekijät edelleen tehdä päiväkotivierailuja ja millä tavoin voivat olla tukemassa katsomuskasvatusta? Osa voi miettiä tuleeko kirkon varhaiskasvatuksesta liian päiväkotimaista, kun sitoudutaan Vasuun?

Osa pohtii myös sitä, onko aikoinaan tehty Vake nyt turha. Olemassa olevat Vaket eivät ole turhia – ne ovat edelleen voimassa ja niiden pohjalta seurakunnissa voi nyt käynnistää Vasu-keskustelua. Olennainen kysymys on se, mitä periaatteita ja sisältöjä Vasusta on hyvä ottaa seurakunnan toimintaan. Tärkeintä ei ole tuottaa sellaista kirjallista tuotosta, kuten aikoinaan Vake, vaan olennaista on se, että Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet tulevat tutuiksi ja mietitään, miten niitä voi ja kannattaa soveltaa seurakuntien koko varhaiskasvatukseen: päiväkerhoihin, perhekerhoihin, vauvakahviloihin, perhejumalanpalveluksiin, muskareihin jne. Erityisesti pedagogisen keskustelun ylläpitäminen on tärkeää. Kaikki uusi syntyy aina dialogissa ja tässä vuorovaikutuksessa ovat mukana työntekijät, asiakirjat, lapset, vanhemmat ja yhteistyöverkostot!Kukat

Mikä on varhaiskasvatuksen tavoite? Voiko eri toimijoilla olla eri tavoitteita?

Kaikilla varhaiskasvatuksen toimijoilla on yhteisenä tavoitteena lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen tukeminen. Lisäksi Varhaiskasvatuslaissa varhaiskasvatustyön keskeinen tarkoitus määrittyy lapsen oikeutena varhaiskasvatukseen. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteilla puolestaan pyritään siihen, että kaikilla lapsilla olisi yhdenvertaiset edellytykset saada varhaiskasvatusta.

Mitkä ovat kirkon varhaiskasvatuksen erityistavoitteet? Tämä kysymys on syytä esittää ja siksi Vasua on syytä peilata kirkon varhaiskasvatuksen lähtökohtiin. Kirkon varhaiskasvatuksen oma painotus on kristillinen kasvatus ja siinä keskiössä on lapsi. Erityistä on myös se, että ymmärryksemme lapsesta pohjautuu ajatukseen, että lapsi on hengellinen syntymästään lähtien. Lisäksi rooliamme kasvattajina määrittelee periaate, että vanhemmat ja kummit ovat ensisijaisia kristillisen kasvatuksen antajia ja työntekijät ovat perheen kasvatuskumppaneita.

Miten vasu-prosessia johdetaan? Mitä on pedagogiikan johtaminen?

Seurakunnissa Vasu-prosessia ja pedagogista johtamista tehdään monella eri nimikkeellä: varhaiskasvatuksen johtajat, varhaiskasvatuksen työalajohtajat, varhaiskasvatuksen ohjaajat, vastaavat lastenohjaajat, varhaiskasvatuksesta vastaavat papit. Kaikkien näiden ammattilaisten yhteinen kysymys on nyt se, miten työtä johdetaan meidän seurakunnassa niin, että Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet voisivat olla Vaken ja muiden asiakirjojen rinnalla ohjaamassa kirkon varhaiskasvatusta.

Pedagogiikan johtaminen on Vasussa määritelty hyvin laaja-alaisesti: ”varhaiskasvatuksen kokonaisuuden tavoitteellista ja suunnitelmallista johtamista, arviointia ja kehittämistä. Se sisältää kaikki ne toimenpiteet, joilla luodaan edellytykset henkilöstön hyville työolosuhteille, ammatillisen osaamisen ja koulutuksen hyödyntämiselle ja kehittämiselle sekä pedagogiselle toiminnalle.”(Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016, 28.)

Laaja-alainen ote johtajuuteen on pedagogisesta näkökulmasta sekä henkilöstön oppimisen johtamisesta että koko organisaation toimintakulttuurin johtamista, johon sovelletaan pedagogista arvopohjaa näkökulmana.

Laaja pedagoginen johtajuuden – käsite sisältää:

  • oppimiskulttuurin kehittämisen
  • organisaation oppimisen ja osaamisen kehittämisen
  • henkilökunnan ammatillisen kehittymisen jaettua johtajuutta hyödyntäen
  • verkostoissa tapahtuvan oppimisen johtamisen

Nimetön

Pedagogisen johtamisen askelmerkkejä

Jotta vasu-prosessia voi lähteä työstämään työntekijöiden kanssa yhdessä eteenpäin, on kaikilla työntekijöillä oltava riittävästi tietoa Varhaiskasvatussuunnitelman perusteista. Aluksi on hyvä yhdessä tutustua Vasuun ja osallistua erilaisiin Vasu-koulutuksiin, joita järjestetään muun muassa eri hiippakuntien alueilla.

  • Prosessi lähtee liikkeelle siitä, että kirkastetaan yhteinen visio. Mikä on kirkon varhaiskasvatuksen perustehtävä, arvot ja tavoitteet suhteessa Vakeen sekä Vasuun?
  • Mikä on kirkon varhaiskasvatuksen perustehtävä? Mitkä arvot ohjaavat kirkon varhaiskasvatustoimintaa? Mitä tavoitteita kirkon varhaiskasvatuksella on suhteessa Vasuun ja Vakeen? Miten Varhaiskasvatuslain kymmenen tavoitetta suhteutuvat kirkon varhaiskasvatustoimintaan?
  • Tämän jälkeen visio konkretisoidaan arkityötä ohjaaviksi periaatteiksi, joka tarkoittaa seurakunnan varhaiskasvatuksen vasuprosessin ja toimintakulttuurin johtamista. On hyvä pohtia, missä asioissa toiminta on jo vasunmukaista? Onko lapsen havainnointi mukana toiminnassa? Mikä on toimintakulttuuri suhteessa leikkiin? Miten lapsia ja perheitä osallistetaan toiminnan suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin?
  •  Arviointimenetelmiä on hyvä kehittää ja ottaa käyttöön. On arvioitava tämänhetkinen osaaminen ja toimintakulttuuri.
  • Arvioinnin pohjalta (arviointiperustainen kehittäminen) voidaan kehittää niin henkilö-, tiimi- kuin yksikkötasolla – tehdään kehittämissuunnitelmat.
  • Tärkeää johtamisessa on oppimis- ja kehittämisprosessin ylläpito. Johtamisessa se tarkoittaa, että tiimien ja yksilöiden oppimista ohjataan ja tuetaan. (Ks. Parrila, S. ja Fonsén, E. Varhaiskasvatuksen pedagoginen johtajuus. 2016:23-25, 59- 90.).

Monesti seurakunnissa esimiestyötä tekevät kokevat, että aikaa kuluu niin monenlaisiin asioihin, ettei sitä riitä kovin paljon pedagogiselle johtamiselle. Kuitenkin juuri se on ensiarvoisen tärkeää toiminnan laadun ja sen kehittämisen kannalta. Pedagoginen johtaminen laajasti ja myös kapeasti ymmärrettynä on prosessi, joka vaatii säännöllistä oman toiminnan havainnointia, reflektointia ja keskustelua sekä koulutusta. Jokainen tietää kuinka helppoa on toimia niin kuin on aina toimittu. ”Talossa on ollut tapana”- toimintakulttuurin muuttaminen viekin aikaa ja vaatii konkreettisia tekoja, jotta saadaan muutos haluttuun suuntaan.

Pohdittavaksi:

  •    Mikä muuttuu toiminnassamme, kun otamme uudet           Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet yhdeksi kirkon varhaispedagogiikkaa ohjaavaksi asiakirjaksi Vaken rinnalle?
  •    Mitä konkreettisia askeleita otamme, jota saamme vasuprosessin käyntiin?
  •    Mitä hyvää uudessa Vasussa on kirkon varhaiskasvatustoiminnan näkökulmasta?
  •    Miten omassa seurakunnassa mahdollistetaan koko varhaiskasvatustiimin osallisuus vasuprosessiin?

                                                                                                           Teksti: Jasmin Nisunen

                                                                                                           Kuvat: Satu Reinikainen

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s