Lapsen osallisuus – iloa ja innostusta

Osallisuus on viime kädessä kokemus siitä, miltä tuntuu olla jossakin yhteisössä: tulenko kuulluksi, nähdyksi ja hyväksytyksi omana itsenäni. Lapsen ensisijaisia yhteisöjä ovat perhe, suku, kaverit, päiväkoti ja erilaiset kerhot, eli ryhmät, joissa lapsi elää arkeaan. Osallisuuden kokemus synnyttää lapsessa silmin nähtävää iloa ja innosta sekä luo pohjan myös oppimiselle. Aikuisen rooli lapsen osallisuuden toteutumisessa on äärettömän tärkeä. Lapselle osallisuus on totta silloin, kun hän voi välittää kokemuksiaan, ajatuksiaan ja tunteitaan, ja kun aikuinen tavoittaa jollakin tavoin tämän lapsen näkökulman. Tämä edellyttää aikuiselta tahtoa ja taitoa kuulla ja tulkita lapsen viestejä.

SR_blogiin

Uudessa vasussa osallisuus nähdään yhtenä johtavana pedagogisena arvona, jota ei voi ohittaa. Kirkon varhaiskasvatuksessa osallisuuteen tulee myös oma lisäsävynsä. Kirkko on jo lähtökohdissaan osallisuuden yhteisö, toisin sanoen seurakuntalaiset muodostavat seurakunnan. Siksi on luovuttamatonta, että myös pienillä lapsilla on oikeus kokea osallisuutta omaan seurakuntaansa. Osallisuus on siten aivan seurakunnan työn ytimessä – jo pelkästään Jeesuksen opetuksen ja esimerkin kautta. Tämä antaa osallisuudelle erityisen vahvan painoarvon kirkon varhaiskasvatuksessa. Seurakunnan varhaiskasvatuksessa on pidettävä nämä molemmat näkökulmat mielessä: osallisuuden pedagogiikkaa toteuttamalla vahvistetaan sekä lapsen kokonaisvaltaista kasvua että hänen osallisuuttaan omaan seurakuntaansa ja uskontoonsa.

Osallisuus edellyttää tekoja

Kirkossa osallisuudesta on puhuttu erittäin paljon viimeisten kymmenen vuoden aikana, mikä on ehdottoman tärkeää. Osallisuus on kuitenkin asia, joka toteutuu vain silloin, kun se tuottaa ihmiselle konkreettisen kokemuksen siitä, että olen osa yhteisöä ja voin vaikuttaa omiin asioihini. Tällaiset kokemukset syntyvät – tai jäävät syntymättä – arjen ympäristöissä ja kohtaamisissa. Lapsista puhuttaessa on muistettava, että aikuinen on aina määräävässä asemassa suhteessa lapseen. Tästä syystä lapsi ei pysty kokemaan osallisuutta ellei aikuinen anna siihen mahdollisuutta. Siksi seurakunnan toiminnassa, päivä-, perhekerhoissa, leireillä ja jumalanpalveluksissa lasten osallisuus toteutuu vain, jos aikuiset tahtovat ja osaavat mahdollistaa sen.

Osallisuus seurakunnan varhaiskasvatuksen arjessa

Kun tavoitteena on lapsen osallisuuden vahvistaminen,  seurakunnan kaikkea  toimintaa on tarkasteltava osallisuuden silmälasien lävitse. Osallisuus alkaa toteutua, kun lapsille ja heidän vanhemmilleen annetaan riittävästi tietoa, selvitetään ja huomioidaan heidän mielipiteitään, lapset saavat osallistua toiminnan suunnitteluun ja toteututtamiseen, työntekijät valitsevat osallisuutta edistäviä toimintamalleja sekä havainnoivat ja kehittävät omia vuorovaikutustapojaan. Kaiken tämän taustalla on ennen kaikkea tahto toimia osallisuutta edistävällä tavalla. Osallisuuden tahtotilasta alkaa väistämättä syntyä monenlaisia kysymyksiä:

  • Onko lapsilla ja heidän vanhemmillaan riittävästi tietoa siitä, mitkä ovat kerhon / toiminnan tavoitteet ja sisällöt?
  • Mitä tiedämme ryhmämme lasten mielenkiinnon kohteista? Miten aikuiset hyödyntävät tätä tietoa toiminnan suunnittelussa?
  • Mistä asioista kysymme lasten/vanhempien mielipiteitä ja millä tavoin?
  • Mitä asioita lapsi itse saa valita? Mistä hän saa päättää? Pitääkö kaikkien tehdä samaa asiaa samaan aikaan vai voiko lapsi valita esimerkiksi haluaako hän tällä kertaa piirtää vai rakentaa ehkä legoilla?
  • Onko lapsilla mahdollisuus osallistua toiminnan suunnitteluun? Vai onko lasten roolina vain osallistua aikuisten suunnittelemaan toimintaan eli toteuttaa aikuisten suunnitelmia?
  • Miten huomioimme lasten ideat toiminnan aikana? Vaikuttavatko ne toimintaan?
  • Millaiset periaatteet ohjaavat aikuisen ja lapsen välistä vuorovaikutusta?
  • Onko lapsilla lupa keskeyttää aikuisten välisen keskustelun?
  • Kuka päättää, mistä puhutaan kerhon aamupiirissä? Olemmeko oikeasti kiinnostuneita siitä, mistä lapset haluavat kertoa (heidän kokemuksistaan, näkemyksistään ja mielenkiinnon kohteistaan)?
  • Osallistummeko lasten leikkiin vai teemmekö muita töitä leikin aikana?
  • Kysymmekö lapsilta millaiset hartaushetket ovat heistä kivoja?
  • Miten hartauksien aiheet / hengelliset teemat nivotaan lapsen arjen kokemuksiin ja mielenkiinnon kohteisiin?
  • Miten hartaus toteutetaan yhdessä lasten kanssa tekemällä, heidän ideoimanaan ja heidän valitsemallaan tavalla?
  • Lue Matt.18:1–10. Minkä ikäisen lapsen sinä näet Jeesuksen asettavan opetuslasten keskelle? Entä, jos se olikin vauva? Mikä on olennaisinta, jotta ihan pienten lasten osallisuus seurakunnassa toteutuu?

Teksti: Hanna Pulkkinen, Seurakuntaopisto

Kuva: Satu Reinikainen, Seurakuntaopisto

 

Mainokset

LAPSEN HAVAINNOINTI VARHAISKASVATUKSESSA 

Havainnointi on lapsen kuulemista ja kohtaamista

Lapsen havainnoiminen on varhaiskasvatuksessa keskeinen työtapa, jolla kasvattajat saavat tärkeää tietoa lapsen oppimiseen, kasvuun ja persoonaan liittyen. Havainnoinnin avuksi on käytössä myös erilaisia lomakkeita ja välineistöä, joiden avulla havaintoja voidaan kohdistaa eri asioihin riippuen siitä, mihin ja millaista tietoa tarvitaan. Varhaiskasvatuksessa havainnoinnin tulisi toteutua kaikessa toiminnassa ja toiminnan suunnittelussa läpäisyperiaatteella niin, että tavoitteena olisi ensisijaisesti lapsen kuuleminen ja kohtaaminen. Lapsen tulisi olla kaikessa toiminnassa keskiössä ja varhaiskasvatustoiminnan suunnittelun tulisi lähteä lapsen tarpeista ja kiinnostuksesta käsin.

Lapsen havainnointia voidaan hyödyntää pedagogisena tukitoimena. Tällöin havainnoinnin avulla voidaan arvioida ja suunnitella ryhmän toimintaa ja pedagogisia rakenteita, jotka tukevat yksittäisen lapsen kehitystä tai koko lapsiryhmää. Lisäksi havainnoinnin avulla voidaan tehdä haluttuja muutoksia näkyväksi esimerkiksi toiminnan tai ryhmädynamiikan suhteen. Havainnoinnin kautta saatu tieto voi auttaa arvioimaan muutoksen tarvetta lapsiryhmän toiminnassa. Havainnointia voidaan hyödyntää muutoksen läpiviemisessä ja muutosvaikutusten seuraamisessa ja sen avulla saadaan syvempää tietoa lapsiryhmän toiminnasta ja lasten sosiaalisista suhteista. Havainnointi voi auttaa havaitsemaan lapsiryhmästä asioita, jotka muuten jäisivät huomaamatta. Se voi myös toimia kasvattajalle työvälineenä oman asiantuntijuuden ja osaamisen kehittämisessä.

Päiväkerho Maikkulan kappelissa 2015

Mitä sitten havainnoidaan?

Havainnoinnin perusperiaatteena on sen tiedostaminen, että havainnoija ei voi koskaan olla täysin objektiivinen havaintoja tehdessään. Havainnoija asettuu yhteyteen, jossa hän aistii itsessään toisen sisäistä tilaa. Usein käyttäytyminen itsessään kertoo enemmän kuin sanat, erityisesti lasten kohdalla leikin ja lapsen muun toiminnan havainnointi on tärkeässä roolissa. Lapsen leikkiä ja sosiaalista vuorovaikutusta havainnoidessa huomiota voi kiinnittää muun muassa lapsen ilmeisiin, äänen sävyyn ja äännähtelyyn, hengitykseen ja mihin tai keihin lapsi on suuntautunut/ kohdistaa mielenkiintonsa. Lapsen oppimista ja kehitystä havainnoidessa huomiota voi lisäksi esimerkiksi kohdistaa lapsen taitoihin kuten hienomotorisiin ja karkea motorisiin taitoihin, puheen ymmärtämiseen ja laajemmin kielellisiin taitoihin, silmä-käsi yhteistyöhön jne. Havaintoja tehdessä erityisen kiinnostavia ovat myös havainnoinnin aikana tapahtuvat muutokset. Millaista tietoa esimerkiksi voivat antaa muutokset lapsen käyttäytymisessä, mielialassa, toiminnassa tms.?

Havainnoinnin apuna on enenevissä määrin käytetty myös videointia. Videoinnin avulla voidaan tehdä havaintoja asioista, jotka voisivat muuten jäädä huomaamatta. Videon käytön “perinteisen” havainnoinnin tukena on huomattu kertovan usein enemmän yhteisön tarpeista sekä sosiaalisista suhteista. Videointi saattaa paljastaa piilotettuja sosiaalisia ja yhteisön toiminnan rakenteita. Lisäksi videoinnin etuna on havaintojen runsaus ja se, että tilanteesta tehtyihin havaintoihin voidaan palata.

Perusohjeena havainnointiin voisi olla, että tärkeää on havainnoijan avoin ja utelias suhtautuminen. Havaintoja tehdessä saattaa helposti sortua liialliseen tulkintaan. Tärkeää olisikin muistaa, että havainnoidessa tulisi pyrkiä pois tulkitsemisesta. Mitä vähemmän tilanteita etukäteen tulkitsee, sen parempi mahdollisuus on havaita asioita, joita ei välttämättä muuten arjessa huomaisi. Keskustele myös havainnoista yhdessä kollegoidesi sekä lasten vanhempien kanssa. Lapsen vanhempien kanssa keskustellessa voit esimerkiksi tuoda ensisijaisesti esiin oman kiinnostuksesi lapsen toiminnan tukemiseen. Havaintoja tehdessä on tärkeää pitää myös mielessä se, miksi havainnoidaan: havainnoinnin ensisijaisena pyrkimyksenä on aina tukea lasta hyvään.

Pohdittavaksi:

  • Missä tilanteissa havainnointi on helpointa omassa työssäsi?
  • Mitä tarvitaan, jotta havainnointi voisi olla luonteva, ammatillinen työväline työssäsi?
  • Millä tavalla hyödynnät havainnoinnin kautta saamaasi tietoa lapsen parhaaksi?
  • Mihin kirjaat havainnoinnin kautta saamastasi tiedosta?
  • Miten hyödynnät työparisi kanssa havainnointia ryhmäkohtaisen toiminnan suunnittelussa?
            Teksti: Johanna Heikkinen, Artikkeli julkaistu lehdessä Pikkuväki /2016
            Kuva: Sanna Krook, Kirkon kuvapankki

Vasusta vauhtia toimintakauden alkuun!

Syyskauden aloitus on monissa seurakunnissa jo hyvässä vauhdissa tai ainakin lähtökuopissa. Useissa seurakunnissa on myös pidetty varhaiskasvattajien koulutuspäiviä, joiden sisältönä arvattavasti on ollut elokuussa käyttöön otettu uusi Vasu ja sen merkitys seurakunnan toiminnalle. Hyvä näin, sillä tämä syksy on Vasun soveltamisen aikaa ihan jokaisen varhaiskasvattajan työssä.

Uudessa Vasussa toimintakulttuurin kehittäminen on keskeisessä asemassa. Vasun selkeä viesti on, että toimintakulttuuria tulee kehittää ja uudistaa. Toimintakulttuuri on käsite, joka pitää sisällään oikeastaan aivan kaiken: työtä ohjaavat arvot, pedagogiset linjaukset, vuorovaikutuksen tavan, johtamisen, osaamisen, oppimisympäristön, suunnittelun, arvioinnin ja toiminnan konkreettisen toteutuksen. Toimintakulttuurin kehittäminen on siten todella ison luokan asia, mutta tätäkään kakkua ei tarvitse haukata yhdellä kertaa. Jostain pitää kuitenkin aloittaa ja olennaista on päättää, että aloitetaan!

Kehittämisessä on olennaista käydä yhteistä keskustelua, jotta saadaan näkyviin olemassa play-stone-1744638_1920oleva tilanne ja jokainen voi kokea voivansa vaikuttaa siihen muutokseen, jota tavoitellaan. Jokaisella työntekijällä on jotain annettavaa tähän prosessiin ja toimintakulttuurin muutos voi toteutua vain, jos siihen voi jokainen sitoutua. Avoin ammatillinen keskustelu on jo sinänsä toimintakulttuurin kehittämisen lähtökohta, joten siitä on hyvä aloittaa.

Uudistaminen ja kehittäminen tarkoittaa aina jonkinlaista muutosta. Muutos ei ole tietenkään itse tarkoitus, vaan olennaista on suunta, jota kohti halutaan kulkea. Vasu antaakin toimintakulttuurin uudistamiselle selkeitä tavoitteita ja suuntaviivoja: osallisuus, leikki, kestävä kehitys, laaja-alaisen osaaminen, lapsen edun huomioiminen jne. Lisäksi on kunkin seurakunnan itse asettamat tavoitteet ja painotukset. Uuden toimintakauden alussa toimintakulttuuria onkin hyvä arvioida asetettujen tavoitteiden kautta. Tällöin on kysyttävä, miten meidän seurakuntamme varhaiskasvatuksen työ- ja toimintatavat auttavat saavuttamaan nämä tavoitteet. Tai mitkä asiat estävät niitä toteutumasta.

Hyvä tapa päästä alkuun tässäkin kehittämistyössä on hyväksi todettu “pala kerrallaan” -ajattelu. Liikkeelle voi lähteä esimerkiksi leikin kehittämisestä ja sitoa tähän prosessiin koko toimintakulttuurin uudistaminen. Tällöin keskeisiä kysymyksiä ovat: mitkä asiat meidän toimintatavoissa edistävät leikin syntymistä ja mitkä estävät sitä, missä tilanteissa leikki sujuu erityisen hyvin, kuinka paljon leikkiä rajaa “vaivattomuuden pedagogiikka” (lue: mahdollisimman vähän siivottavaa, kerhon rutiinit, työntekijöiden vanhat tottumukset jne.), saako leikki näkyä ja kuulua, mitä osaamista tarvitaan lisää, jotta leikin pedagoginen merkitys avautuu kaikille työntekijöille, osallistuvatko aikuiset leikkiin vai onko lasten leikkiaika varattu aikuisille juoksevien asioiden hoitamiseen, miten taataan leikkirauha sekä lapsille että aikuisille, mitä kerhon rakenteessa pitäisi muuttaa, jotta leikkiä ei tarvitse koko ajan keskeyttää jne. 

Vasussa on myös muita keskeisiä pedagogisia lähtökohtia, joiden kehittäminen koskee koko toimintakulttuuria. Näitä ovat esimerkiksi osallisuus, lapsen toimijuus ja ilmiölähtöinen pedagogiikka. Tai liikkeelle voi lähteä siitä Vasun ajatuksesta, että  kaikki ratkaisut on perusteltava pedagogisesti. Tämä periaate tulee lähelle lapsivaikutusten arvioinnin ideaa, jota jo nyt on tarkoitus soveltaa seurakunnan kaikessa toiminnassa. Sekä LAVA että Vasu tähtäävät lapsen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukemiseen ja kun lapsivaikutusten arviointia sovelletaan varhaiskasvatuksessa, niin silloin kyse on aina myös pedagogiikasta. Kun seurakunnan varhaiskasvatuksessa päätetään lähteä toteuttamaan tällaista läpi leikkaavaa “lapsen näkökulman toimintakulttuuria”, niin väistämättä tulee näkyviin ne kohdat, jotka vaativat uudistamista.

Seurakunnan varhaiskasvatuksen toimintakulttuuri sisältää myös erityispiirteitä, jotkamadonna-209995_1920 liittyvät toiminnan arvopohjaan. Kristillisen kasvatuksen perustehtävästä ei voida puhua ilman hengellistä ulottuvuutta ja kristillisen tradition sisältöjä. Yksi toimintakulttuurin kehittämisen lähtökohta onkin keskustelun käyminen pedagogiikan ja teologian välisestä suhteesta peilaten sitä uuteen Vasuun. Olennaista on puhua siitä, miten Vasun ajantasainen tieto lapsen kehityksestä ja tavasta oppia hyödynnetään kristillisen kasvatuksen sisältöjen opetuksessa. Esimerkiksi ilmiölähtöisen oppimisen hyödyntäminen ja periaatteiden avaaminen auttaa hahmottamaan, miten Vasun pedagogiikka, oppimisen alueet, laaja-alainen osaaminen ja kristillisen kasvatuksen sisällöt kulkevat käsi kädessä.

Useimmiten toimintakulttuurin uudistaminen tekee vähän kipeää. Se  vaatii uskallusta kohdata ja kyseenalaistaa omia ammatillisia uskomuksia ja käytännön rutiineja sekä rohkeutta kokeilla jotain uutta, josta ei vielä ihan tiedä mihin se johtaa. Se vaatii myös rohkeaa varhaiskasvatuksen johtamista, jossa koko henkilöstön ja lisäksi myös lasten ja huoltajien osallisuus toteutuu. Toimintakulttuurin uudistaminen on aina yhteinen matka.

Ajankohtainen vinkki: Nyt kannattaa seurata myös Varhaiskasvatuksen kehittämisverkoston LOISTO-TINDRA – blogia.

LOISTO-TINDRA -verkosto löytyy myös FB:sta.

Kysymyksiä pohdittavaksi:

  • Mitkä ovat seurakuntanne varhaiskasvatuksen keskeiset tavoitteet? Miten toimintakulttuurinne tukee näiden saavuttamista? Mitkä ovat erityisiä pullonkauloja?
  • Miten kokouksien esityslistoille raivataan tilaa toimintakulttuurin arvioinnille ja  pedagogiselle keskustelulle?
  • Millaista keskustelua teillä käydään pedagogiikan ja teologian välisestä suhteesta?
  • Mitä seurakuntasi Vakessa, Vasussa tai toimintasuunnitelmassa sanotaan leikistä?
  • Mitkä asiat kannustavat leikkiin ja vuorovaikutukseen?
  • Onko myös aikuisilla leikkirauha?
  • Miten kristillisen kasvatuksen sisällöt näkyvät leikissä?
  • Miten saamme lapset innostumaan leikistä ja iloitsemaan oppimisesta?

 

Teksti: Hanna Pulkkinen

Kuvat: Pixabay

Det finns vilja att utveckla

Tankar från deltagare på utbildningsdag om kyrkans småbarnspedagogik

Under vårvintern har fyra utbildningstillfällen ordnats om hur ”Grunderna för planen för småbarnspedagogik” inverkar på Kyrkans barnverksamhet. Tillfällena har varit ämnade för alla  församlingsanställda, som möter barn i kyrkans barnverksamhet. Många deltagare deltog på olika platser i Borgå stift. Roligt att några präster deltog fastän de flesta deltagarna var ledare för kyrkans barnverksamhet och barnledare.  Det märks att det är viktigt att få träffa andra som arbetar i kyrkans barnverksamhet och i lugn och ro ha tid att samtala om frågor som berör verksamheten. Dagens program bestod av information och presentation om hur det nya dokumentet ”Grunderna för planen för småbarnspedagogik” inverkar på kyrkans barnverksamhet. Den ena målsättningen för dagen var att inspirera deltagarnas  småbarnspedagogiska ”tänk”  och att de efteråt inleder en gemensam process i den egna församlingen. Det andra var att deltagarna får en uppfattning av att det är skillnad på kyrkans kristna fostran och daghemmets åskådningsfostran.

Kyrkans barnverksamhet

Päiväkerho Maikkulan kappelissa 2015

För deltagarna känns det naturligt att följa de nya pedagogiska mål som framkommer i planen för småbarnspedagogik. De säger att det är mycket som de redan gör men att det finns mycket som kan göras ännu bättre. Det finns engagemang och vilja att utveckla sitt eget arbete i kyrkan. Deltagarna lyfte fram att de vill jobba för att kontinuerligt öka sin professionalitet. Samarbetet i teamet är avgörande för en kvalitativ bra verksamhet. Kvalitet i verksamheten är när man lyckats utveckla verksamheten anser en annan. En viktig sak som många deltagare  framförde, är det vardagliga  mötet med barnen. ”Ögonkontakten och att se barnen och märka att de känner förtroende för oss vuxna. Då vet vi att de är trygga”. Även den vardagliga  föräldrakontakten betonas. Då kan man stöda familjerna samt tillsammans fostra barnen. Deltagarna anser att de har en direkt utvärdering från barnet i vardagliga möten under dagen. Dagklubbsarbetet är en verksamhetsform som deltagarna känner starkt för. När det sedan är fråga om att göra egen läroplan, verksamhetsplan eller gruppens egen plan beror det på hur församlingens barnverksamhet ser ut. Någon slags verksamhetsbeskrivning behövs för att planera och genomföra en bra småbarnspedagogik i församlingen. Dokumentet ”Barnen i församlingen”  är ett aktuellt dokument som kan användas parallellt med grunderna för planen för småbarnspedagogik. Det framkom under tillfällena att det är viktigt att synliggöra småbarnspedagogiken i församlingarna.

Samarbete med dagvården

”Grunderna för planen för småbarnspedagogik” beskriver hur samarbetet mellan församlingen  och småbarnspedagogiken i samhället ska se ut i framtiden. Samarbetet stöds av broschyren: https://skolanochkyrkan.evl.fi/92-broschyr-om-forsamlingen-som-samarbetspartner. Deltagarna upplever att broschyren är ett bra hjälpmedel både för kyrkans medarbetare och dagvårdspersonalen. ”Den tydliggör vad vi kan göra när vi besöker daghem och förskolor”. Samarbetet mellan kyrkan och daghem är god  i Svenskfinland. ”Vi får besöka dem och de deltar i jul- och påskkyrkor”. Ännu har samarbetet inte påverkats av det förändrade sätt som åskådningsfostran innebär i daghem. Det förändrade samarbetet med dagvården  bekymrar deltagarna. Det som förändras är att att alla barn får vara med när församlingens representant besöker daghemmet och att åskådningsfostran innebär ett helhetsbetonat arbetssätt. Men under diskussionens gång var det några som sa att ”vi vill ändå gå till daghem och fortsätta det goda samarbetet med daghem genom att följa de riktlinjer som ”Grunderna för planen för småbarnspedagogik” föreskriver”.

Vill göra ett kvalitativt bra jobb

”Vi vill göra vårt arbete med barn i kyrkans barnverksamhet bra för att familjerna ska välja kyrkans barnverksamhet” är en röst  från dagarna. Därför vill vi följa de allmänna pedagogiska målen som Grunderna för planen för småbarnspedagogik föreskriver. Deltagarna poängterar att de vill utvecklas professionellt och jobba för att barnen och familjerna i kyrkans barnverksamhet får den bästa småbarnspedagogiken. Responsen från deltagarna efteråt är tacksamhet och att ha fått bekräftelse för det arbete som de utför. Det var flera som uttryckte att de fått en klargörande, vägledande och för dem nödvändig information under dagen. Dessutom fick de inspiration i det fortsatta arbetet samt hjälp med att fortsatta diskutera i arbetsteamet om kyrkans småbarnspedagogik och hur den kan utvecklas i den egna församlingen. På många orter var det glada, ivriga och förväntansfulla deltagare. För oss som var ansvariga för tillfällena värdefullt att möta alla deltagare och kunna ge dem upplysningar om vad som är på gång  och vara lyhörda för de anställda i församlingen och deras vardag. Efteråt infann sig en känsla av tacksamhet för det arbete som utförs och glädje över att det finns en vilja att utveckla det egna arbetet kontinuerligt. Tillsammans går vi vidare!

Suomenkielinen kooste:

Osallistujien ajatuksia Vasu -päivillä Porvoon hiippakunnassa

  • Vasun pedagogiset tavoitteet koetaan mielekkäiksi
  • Työntekijät ovat sitoutuneita omaan työhönsä ja haluavat kehittää omaa työtään
  • Laatu näkyy toiminnassa
  • Työyhteisön yhteistä toimintatapaa korostetaan
  • Onnistumme kehittämään omaa työtämme
  • Näemme ja kohtaamme jokaisen lapsi yksilönä
  • Yhteistyö vanhempien kanssa on tärkeää
  • Päiväkerhotoimintaa korostetaan
  • Kokemus,  että tulevaisuudessa olisi hyvä tehdä kehittämissuunnitelma
  • Yhteistyö päiväkotien kanssa on hyvää
  • Halutaan jatkaa uudistuvaa yhteistyötä Vasun periaatteiden mukaisesti
  • Neljän korin esite on hyvä työväline
  • Vasun mukainen kehittäminen on tärkeää myös siksi, että perheet voisivat valita seurakunnan varhaiskasvatuksen tulevaisuudessakin

Teksti: Mirva Sandèn                                                                                                                              Kuva: Sanna Krook, Kirkon kuvapankki

 

Katsomuskasvatuksen yhteistyö

Miten uusi vasu muuttaa yhteistyökäytäntöjä?

Tämän kevään aikana on eri hiippakunnissa järjestetty Vasu-päiviä. Niissä on pohdittu yhdessä Vasun mukanaan tuomia muutoksia seurakunnan ja kunnan varhaiskasvatuksen yhteistyöhön. Eri puolilla Suomea pohditaan samoja asioita. Yksi keskeisimmistä kysymyksistä on ollut Vasun vaikutus yhteistyöhön:

Miten Vasu muuttaa seurakunnan ja päiväkodin yhteistyötä elokuusta alkaen? Minkälaisia ovat seurakunnan varhaiskasvatuksen vierailut päiväkodissa tulevaisuudessa?

Uusi Vasu todellakin muuttaa seurakunnan ja kunnan varhaiskasvatuksen yhteistyökäytäntöjä. Joistakin käytännöistä on luovuttava ja mietittävä uudenlaisia yhteistyön muotoja. Tämä voi aiheuttaa seurakunnan työntekijöissä surua ja haikeutta. Samalla se antaa kuitenkin myös mahdollisuuden työn kehittämiselle.

rose-window-strasbourg-cathedral-strasbourg-france-45975

Varhaiskasvatus on uskonnollisesti ja katsomuksellisesti sitouttamatonta.  Sen sisältämä katsomuskasvatus on luonteeltaan yleissivistävää ja tarkoitettu kaikille lapsille. Katsomuskasvatuksen myötä päiväkodissa tutustutaan niihin uskontoihin ja katsomuksiin, joita lapsiryhmässä on läsnä. Vastuu katsomuskasvatuksesta on päiväkodin henkilöstöllä. Tästä syystä seurakunnan pitämät hartaudet, kynttilähetket, pyhäkoulut tai pikkukirkot eivät ole Vasun mukaista toimintaa eikä niitä voi jatkossa enää järjestää päiväkodissa. Koko varhaiskasvatuksen ja erityisesti katsomuskasvatuksen lähtökohtana on, että toiminta on mahdollista kaikille – jokaisen lapsen tausta ja katsomus otetaan huomioon eikä eri katsomuksia aseteta eriarvoiseen asemaan.

Pedagogiikkaa unohtamatta

Uusi Vasu korostaa erityisesti pedagogisia lähtökohtia. Siksi on pohdittava seuraavia kysymyksiä: Miten seurakunnan työntekijän vierailu päiväkodissa tai muu yhteistyö nivoutuu päiväkodin omaan pedagogiseen ja ilmiölähtöiseen toimintaan? Mikä pedagoginen perustelu löydetään seurakunnan vierailulle – tai päiväkodin vierailulle seurakunnan tiloissa? Miten mahdollisen vierailun aihe liittyy päiväkodissa käsiteltäviin ja ajankohtaisiin teemoihin? Seurakunnan puolelta on tärkeää pohtia, millä tavalla asioita käsitellään. Voidaanko esim. pyhäinpäivän teemoja käydä yhdessä lasten kanssa niin, että tilaisuuteen voivat osallistua kaikki lapset vakaumuksesta riippumatta. On tärkeää muistaa, että katsomuskasvatukseen liittyvässä yhteistyössä tilanteisiin ei liity uskonnon harjoittamista, vaikka oltaisiinkin kirkon tiloissa (esim. kirkkoon tai hautausmaahan tutustuminen).

Vuodenkiertoon liittyvät tapahtumat ja juhlat (joulu, pääsiäinen, pyhäinpäivä jne.) ovat osa suomalaista kulttuuria ja niitä on tärkeä käsitellä myös lasten kanssa. Niillä on kristilliset juuret ja siten yhteistyö seurakunnan kanssa on luontevaa. Seurakunnan työntekijät voivat osaamisellaan tukea päiväkodin henkilöstöä sekä tarjota esim. materiaalia, keskustelutukea, oppimisympäristöjä jne. Yhteistyön muodot sovitaan aina paikallisesti päiväkodin toiveista ja tarpeista lähtien.

Toiminnan rikastuttamiseksi ja katsomuskasvatukseen liittyen seurakunta voi tarjota myös uskonnollisia tilaisuuksia (esim. joulu- ja pääsiäiskirkko). Näihin tilanteisiin saa liittyä uskonnon harjoittamisen elementtejä (rukous, uskontunnustus, virsi, siunaus jne.). Tilaisuuksia on hyvä miettiä, suunnitella ja toteuttaa yhdessä päiväkodin kanssa. Näiden tilaisuuksien rinnalla tarjotaan korvaava toiminta, joka ei sisällä uskonnon harjoittamista. Vaikka tämän korvaavan toiminnan järjestäminen on päiväkodin tehtävä, voi seurakunta yhteistyökumppanina olla tukena myös sen miettimisessä ja järjestämisessä.

Neljän korin malli on hyvä apu yhteistyötä pohdittaessa

Pohdittavaksi: Onko teidän seurakunnassa jo käyty yhteistyöneuvotteluja kunnan varhaiskasvatuksen kanssa  tulevan syksyn yhteistyöstä?

Teksti: Raija Ojell

Kuvat: Pexels

Vuosikello pedagogisen johtamisen tukena

Mistä aikaa pedagogiselle johtamiselle?

Pedagogiselle johtamiselle on tärkeä varata riittävästi aikaa. Arki on usein hektistä ja kun kokoonnutaan yhteen tiiminä, niin aikaa menee erilaisten käytännön asioista sopimiseen. Tällä hetkellä on kirkossa menossa isoja muutoksia ja uudistuksia, jotka vaativat aikaa kouluttautumiselle ja keskustelulle. On siirrytty Kipaan (Kirkon palvelukeskuksen asiakkaaksi). Tilastouudistus vaatii oman aikansa. Monissa seurakunnissa ja seurakuntayhtymissä on meneillään erilaisia myös rakenneuudistuksia, jotka tuottavat paljon erilaisia kehittämiskysymyksiä.

Kaikkien näiden uudistusmyllerrysten keskellä on kuitenkin hyvä varhaiskasvatuksen ja perhetoiminnan tiimeissä istua välillä alas ja pohtia pedagogiikkaa. Millaisella pedagogisesti suunnitellulla toiminnalla kohtaamme ja mahdollistamme kirkon varhaiskasvatuksessa mukana olevien lasten ja heidän perheiden osallisuuden? Miten perheet voisivat osallistua toiminnan suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin? Entä millä tavoin hyödynnämme saatua palautetta? Millainen on tiimimme pedagoginen ajattelu suhteessa uuteen Vasuun?

StockSnap_9EDKM32TVC (1)

Pedagogiselle johtamiselle on hyvä luoda selkeä, yhteisesti sovittu rakenne

Vuosikelloajattelu on hyväksi havaittu työväline myös pedagogiseen johtamiseen. Yksi tapa aloittaa vuosikellon rakentaminen, on kysyä: Missä kohtaa kuukausittain ja vuosittain pedagogiikan asiat ovat erityisesti esillä? Alla on esimerkki  pedagogisen johtamisen vuosikellosta päiväkerhotiimissä, jossa on noin 30 päiväkerhoryhmää ja noin 35 lastenohjaajaa. Myös muunlaisia vuosikelloja voi olla. Olennaista on löytää vuosikello, joka parhaiten palvelee oman koko tiimin pedagogiikan johtamista ja toteutumista.

Elokuu: Kauden aloituspäivissä on koulutuspäivä, jossa sovitaan kyseisen kauden painopisteet toiminnassa ja pedagogiikassa. Esimerkiksi kaudelle 2017- 2018 – Rauha, Suomi 100 v. ja uusi Vasu (kielellisen kehityksen vahvistaminen, mahdollinen yhteistyö kaupungin varhaiskasvatuksen kanssa – lorutus- ja runoidea), lisäksi koulutusta koetuista tarpeista käsin. 

Päiväkerholaisiin ja heidän vanhempiinsa tutustuminen (ensimmäisessä päiväkerhokerrassa 2 tunnin tutustuminen), lasten ja perheiden osallisuus toiminnan suunnitteluun: päiväkerhotiimissä pohditaan tapoja, jotka mahdollistavat lasten ja perheiden osallistumisen.

Syyskuu: Toimintasuunnitelmien (toimintasuunnitelmalomake/ryhmävasulomake) työstäminen ja päiväkerhojen lapsille lyhyt kysely (n. 10 kysymystä, näkökulmana osallisuus).

Lokakuu: Päiväkerhotiimi; koulutusta Vasusta ja ympäristöasioista (tai myös muuta tarpeen mukaan), kerhokierros n. 15 kerhoa – havainnointia, keskustelua ja palautetta kerhoryhmästä.

Marraskuu: Kerhokierros n. 15 kerhoa – havainnointia, keskustelua ja palautetta kerhoryhmästä.

Joulukuu: Koko syksyn arviointia toimintasuunnitelman pohjalta – laadunarviointi -kysely vanhemmille.

Tammikuu: Kauden aloituskoulutus – huomioidaan syksyn 2017 arvioinnit ja vanhempien palaute, Vasu-sisältöä ja Rauha-teema.

Helmi-maaliskuu: Kehityskeskustelut, joissa on pedagogiikkaan painottuvia kysymyksiä ja huomioitu ammatillinen kasvu ja kehittyminen sekä koulutus.

Huhtikuu: Vasu- teemoja, mahdollinen kerhokierros  tarpeen mukaan.

Toukokuu: Arviointi suhteessa toimintasuunnitelmaan ja mahdollisesti kysely vanhemmille, lapsilta palautetta esim. vanhemmat haastattelevat omaa lastaan/piirtäminen (näkökulmana leikki). Kooste kaikista eri palautteista ja niiden hyödyntäminen kaikkien lastenohjaajien koulutuksen suunnittelussa.

Kesäkuu: Syksyn koulutusten suunnittelu.

Johtaminen_blogi

Kehityskeskusteluista onnistumiskeskusteluihin

Kehityskeskustelut ovat yksi pedagogisen johtamisen väline. Olemme omassa varhaiskasvatuksentiimissämme kokeilleet viime vuosina uutta tapaa toteuttaa kehityskeskustelut eli olemme siirtyneet onnistumiskeskusteluihin. Tällöin kehityskeskustelu on lähtenyt liikkeelle työssä onnistumisesta. Olennaista on, että keskustelu ja kysymykset sidotaan konkreettiseen asiaan eli tässä tapauksessa “Perhe edellä” -teemaan, joka kauden painopiste työssämme.  Ensimmäinen kysymys on: Miten kuvailisit onnistumista Perhe edellä – teeman toteuttamisessa työssäsi? Onnistumisesta keskustelu etenee niin, että lastenohjaaja saa vapaasti kertoa, mikä teki tämän onnistumisen mahdolliseksi työssä. Lisäksi keskusteltiin kyvyistä ja taidoista, jotka mahdollistivat onnistumisen. Puhuttiin myös taidoista, joita työntekijä halusi oppia lisää. Keskustelua laajennettiin myös työntekijän ominaisuuksiin ja luonteenpiirteisiin, jotka ovat myötävaikuttaneet erilaisten taitojen oppimisessa. Seuraavissa kysymyksissä siirryttiin asenteisiin: Mikä oli työntekijän oma asenne ja miten se näkyi toiminnassa? Puhuttiin arvoista: Mitkä ovat työntekijän arvot? Mitä asenteesi kertoo sinusta ja sinun arvoistasi? Pohdittiin myös sitä, miten työntekijän kykyjä voitaisiin työyhteisössämme käyttää muullakin tavalla. Lastenohjaaja sai pohtia, mitä uutta voisimme kehittää. Mietittiin, ketkä työyhteisössä auttoivat onnistumaan ja ketä työntekijä haluaa kiittää onnistumisestaan.

Kun kehityskeskustelun painopiste on myönteisissä onnistumiskokemuksissa ja katse on tulevaisuudessa ja kehittämisessä,  niin keskustelun luonne muuttuu työyhteisöä rakentavaksi ja työntekijän osaamista vieläkin vahvemmin arvostavaksi. Jokainen yksittäinen työntekijä on omilla arvoillaan, asenteillaan, suhtautumisellaan, osaamisellaan, osallisuudellaan ja onnistumisellaan tärkeä kirkon varhaiskasvatuksen toteuttaja ja tämä on tärkeää saada näkyviin kehityskeskusteluissa. Onnistumiskeskustelun voisi käydä myös niin, että näkökulmana on uusi vasu. Miten kuvailisit onnistumista Vasu2017 -teeman toteuttamisessa työssäsi? Tai miten kuvailisit leikkiin painottuvan pedagogiikan onnistumista työssäsi?

 
Teksti: Jasmin Nisunen
Kuvat: StockSnap ja Satu Reinikainen

Vasu ja muutoksen johtaminen

Vasu ja Vake vuorovaikutuksessa

Monissa seurakunnissa mietitään parhaillaan, miten Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet vaikuttavat omaan varhaiskasvatustoimintaan. Tämä on mitä suurimmassa määrin myös johtamisen asia. Kysymyksiä tulvii: Mikä muuttuu? Miten uusi Vasu vaikuttaa kunnan kanssa tehtävään yhteistyöhön? Voiko kirkontyöntekijät edelleen tehdä päiväkotivierailuja ja millä tavoin voivat olla tukemassa katsomuskasvatusta? Osa voi miettiä tuleeko kirkon varhaiskasvatuksesta liian päiväkotimaista, kun sitoudutaan Vasuun?

Osa pohtii myös sitä, onko aikoinaan tehty Vake nyt turha. Olemassa olevat Vaket eivät ole turhia – ne ovat edelleen voimassa ja niiden pohjalta seurakunnissa voi nyt käynnistää Vasu-keskustelua. Olennainen kysymys on se, mitä periaatteita ja sisältöjä Vasusta on hyvä ottaa seurakunnan toimintaan. Tärkeintä ei ole tuottaa sellaista kirjallista tuotosta, kuten aikoinaan Vake, vaan olennaista on se, että Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet tulevat tutuiksi ja mietitään, miten niitä voi ja kannattaa soveltaa seurakuntien koko varhaiskasvatukseen: päiväkerhoihin, perhekerhoihin, vauvakahviloihin, perhejumalanpalveluksiin, muskareihin jne. Erityisesti pedagogisen keskustelun ylläpitäminen on tärkeää. Kaikki uusi syntyy aina dialogissa ja tässä vuorovaikutuksessa ovat mukana työntekijät, asiakirjat, lapset, vanhemmat ja yhteistyöverkostot!Kukat

Mikä on varhaiskasvatuksen tavoite? Voiko eri toimijoilla olla eri tavoitteita?

Kaikilla varhaiskasvatuksen toimijoilla on yhteisenä tavoitteena lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen tukeminen. Lisäksi Varhaiskasvatuslaissa varhaiskasvatustyön keskeinen tarkoitus määrittyy lapsen oikeutena varhaiskasvatukseen. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteilla puolestaan pyritään siihen, että kaikilla lapsilla olisi yhdenvertaiset edellytykset saada varhaiskasvatusta.

Mitkä ovat kirkon varhaiskasvatuksen erityistavoitteet? Tämä kysymys on syytä esittää ja siksi Vasua on syytä peilata kirkon varhaiskasvatuksen lähtökohtiin. Kirkon varhaiskasvatuksen oma painotus on kristillinen kasvatus ja siinä keskiössä on lapsi. Erityistä on myös se, että ymmärryksemme lapsesta pohjautuu ajatukseen, että lapsi on hengellinen syntymästään lähtien. Lisäksi rooliamme kasvattajina määrittelee periaate, että vanhemmat ja kummit ovat ensisijaisia kristillisen kasvatuksen antajia ja työntekijät ovat perheen kasvatuskumppaneita.

Miten vasu-prosessia johdetaan? Mitä on pedagogiikan johtaminen?

Seurakunnissa Vasu-prosessia ja pedagogista johtamista tehdään monella eri nimikkeellä: varhaiskasvatuksen johtajat, varhaiskasvatuksen työalajohtajat, varhaiskasvatuksen ohjaajat, vastaavat lastenohjaajat, varhaiskasvatuksesta vastaavat papit. Kaikkien näiden ammattilaisten yhteinen kysymys on nyt se, miten työtä johdetaan meidän seurakunnassa niin, että Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet voisivat olla Vaken ja muiden asiakirjojen rinnalla ohjaamassa kirkon varhaiskasvatusta.

Pedagogiikan johtaminen on Vasussa määritelty hyvin laaja-alaisesti: ”varhaiskasvatuksen kokonaisuuden tavoitteellista ja suunnitelmallista johtamista, arviointia ja kehittämistä. Se sisältää kaikki ne toimenpiteet, joilla luodaan edellytykset henkilöstön hyville työolosuhteille, ammatillisen osaamisen ja koulutuksen hyödyntämiselle ja kehittämiselle sekä pedagogiselle toiminnalle.”(Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016, 28.)

Laaja-alainen ote johtajuuteen on pedagogisesta näkökulmasta sekä henkilöstön oppimisen johtamisesta että koko organisaation toimintakulttuurin johtamista, johon sovelletaan pedagogista arvopohjaa näkökulmana.

Laaja pedagoginen johtajuuden – käsite sisältää:

  • oppimiskulttuurin kehittämisen
  • organisaation oppimisen ja osaamisen kehittämisen
  • henkilökunnan ammatillisen kehittymisen jaettua johtajuutta hyödyntäen
  • verkostoissa tapahtuvan oppimisen johtamisen

Nimetön

Pedagogisen johtamisen askelmerkkejä

Jotta vasu-prosessia voi lähteä työstämään työntekijöiden kanssa yhdessä eteenpäin, on kaikilla työntekijöillä oltava riittävästi tietoa Varhaiskasvatussuunnitelman perusteista. Aluksi on hyvä yhdessä tutustua Vasuun ja osallistua erilaisiin Vasu-koulutuksiin, joita järjestetään muun muassa eri hiippakuntien alueilla.

  • Prosessi lähtee liikkeelle siitä, että kirkastetaan yhteinen visio. Mikä on kirkon varhaiskasvatuksen perustehtävä, arvot ja tavoitteet suhteessa Vakeen sekä Vasuun?
  • Mikä on kirkon varhaiskasvatuksen perustehtävä? Mitkä arvot ohjaavat kirkon varhaiskasvatustoimintaa? Mitä tavoitteita kirkon varhaiskasvatuksella on suhteessa Vasuun ja Vakeen? Miten Varhaiskasvatuslain kymmenen tavoitetta suhteutuvat kirkon varhaiskasvatustoimintaan?
  • Tämän jälkeen visio konkretisoidaan arkityötä ohjaaviksi periaatteiksi, joka tarkoittaa seurakunnan varhaiskasvatuksen vasuprosessin ja toimintakulttuurin johtamista. On hyvä pohtia, missä asioissa toiminta on jo vasunmukaista? Onko lapsen havainnointi mukana toiminnassa? Mikä on toimintakulttuuri suhteessa leikkiin? Miten lapsia ja perheitä osallistetaan toiminnan suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin?
  •  Arviointimenetelmiä on hyvä kehittää ja ottaa käyttöön. On arvioitava tämänhetkinen osaaminen ja toimintakulttuuri.
  • Arvioinnin pohjalta (arviointiperustainen kehittäminen) voidaan kehittää niin henkilö-, tiimi- kuin yksikkötasolla – tehdään kehittämissuunnitelmat.
  • Tärkeää johtamisessa on oppimis- ja kehittämisprosessin ylläpito. Johtamisessa se tarkoittaa, että tiimien ja yksilöiden oppimista ohjataan ja tuetaan. (Ks. Parrila, S. ja Fonsén, E. Varhaiskasvatuksen pedagoginen johtajuus. 2016:23-25, 59- 90.).

Monesti seurakunnissa esimiestyötä tekevät kokevat, että aikaa kuluu niin monenlaisiin asioihin, ettei sitä riitä kovin paljon pedagogiselle johtamiselle. Kuitenkin juuri se on ensiarvoisen tärkeää toiminnan laadun ja sen kehittämisen kannalta. Pedagoginen johtaminen laajasti ja myös kapeasti ymmärrettynä on prosessi, joka vaatii säännöllistä oman toiminnan havainnointia, reflektointia ja keskustelua sekä koulutusta. Jokainen tietää kuinka helppoa on toimia niin kuin on aina toimittu. ”Talossa on ollut tapana”- toimintakulttuurin muuttaminen viekin aikaa ja vaatii konkreettisia tekoja, jotta saadaan muutos haluttuun suuntaan.

Pohdittavaksi:

  •    Mikä muuttuu toiminnassamme, kun otamme uudet           Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet yhdeksi kirkon varhaispedagogiikkaa ohjaavaksi asiakirjaksi Vaken rinnalle?
  •    Mitä konkreettisia askeleita otamme, jota saamme vasuprosessin käyntiin?
  •    Mitä hyvää uudessa Vasussa on kirkon varhaiskasvatustoiminnan näkökulmasta?
  •    Miten omassa seurakunnassa mahdollistetaan koko varhaiskasvatustiimin osallisuus vasuprosessiin?

                                                                                                           Teksti: Jasmin Nisunen

                                                                                                           Kuvat: Satu Reinikainen

Leikki kutsuu yhdessä oppimiseen

Vasu kirkossa -työryhmässä mietimme kirkon varhaiskasvatuksen suuntaviivoja uuden Vasun pohjalta. Keskeisenä uuteen Vasuun liittyvässä keskustelussa vaikuttaa olevan tällä hetkellä myös laajemmalla tasolla lapsen osallisuus ja laaja-alainen oppiminen: mitä näillä tarkoitetaan ja miten voivat näkyä seurakunnan varhaiskasvatuksessa? Tästä syystä olemme keskustelleet asiasta myös työryhmässämme. Lisäksi koulutuksissa ja seminaareissa saamieni näkökulmien pohjalta lähdin kirjoittamaan aiheesta.

Leikki on varhaiskasvatuksessa olennainen asia sekä lapsen osallisuuden vahvistamisen että laaja-alaisen oppimisen toteutumisen kannalta. Leikki motivoi lasta ja leikissä lapsi oppii. Varhaiskasvatuksessa leikki ja leikillisyys on keskeinen toimintatapa. Toiminnan sisällöt ja rakenteet tulisi suunnitella niin, että lapsella on mahdollisuus leikkiin. – Leikki mahdollistaa myös lapsen osallistumisen kokonaisvaltaisesti. Leikki on se kieli, jota lapsi ymmärtää ja joka mahdollistaa lapsen osallisuuden. Leikin kautta on mahdollista käsitellä monipuolisesti seurakunnan varhaiskasvatuksen sisältöjä.

StockSnap_J405LO4B6Y

Varhaiskasvatuksen keskeinen lähtökohta ja tavoite on lapsen hyvä elämä. Hyvään elämään kuuluu kuulluksi tuleminen ja mahdollisuus vaikuttaa omiin asioihin. – Juuri tästä on kyse laaja-alaisessa oppimisessa, jolla tavoitellaan lapsen elämään liittyvien ilmiöiden käsittelyä kokonaisuutena sirpaleisten toimintatuokioiden ja toisistaan irrallisten sisältöjen sijaan. Laaja-alaisessa oppimisessa on kyse lapsen elämänpiiriin vaikuttavien asioiden tarkastelusta kokonaisuutena niin, että lapsella itsellään on mahdollisuus ohjata oppimistaan omasta elämästä lähtevien kysymysten ja kiinnostusten kohteiden kautta.

Uusi vasu haastaa varhaiskasvattajia leikkiin ja heittäytymään lapsen maailmaan yhdessä lapsen kanssa. Tässä prosessissa myös kasvattaja voi oivaltaa jotain uutta, oppia ja tuntea lasta paremmin. Vasu kutsuu meitä kuuntelemaan lasta, tutustumaan lapsen maailmaan ja antautumaan yhteiseen leikkiin. Seurakunnan varhaiskasvatuksessa tämä tarkoittaa myös uskonnollisten kysymysten ja ilmiöiden käsittelyä monipuolisesti ja lapsesta lähtevistä kysymyksistä käsin. Jossain kohdin se voi tarkoittaa leikin lisäämistä ja työntekijälle uusien ilmiöiden ihmettelyä.

Usko ja kristillisen kasvatuksen sisällöt eivät ole lapselle erillisiä elämän osa-alueita, vaan ne ovat jatkuvasti läsnä olevia. Siksi laaja-alainen oppiminen on oivallinen mahdollisuus käsitellä näitä asioita lapsen kanssa kokonaisvaltaisemmin osana hänen elämänpiiriään. Leikki antaa meille kielen, jonka avulla voimme lähestyä syvempiäkin hengellisiä kysymyksiä lapsen kanssa yhdessä.

Uudet Valtakunnalliset varhaiskasvatussuunnitelman perusteet antavat ohjeistusta laaja-alaisen oppimisen suunnittelun tueksi. Tämän vuoden lopulla ilmestyvä työkalupakki seurakuntien varhaiskasvatuksen tueksi auttaa myös laaja-alaisen oppimisen ja leikin kehittämisessä.

Seurakunnan varhaiskasvatuksen sisältöjen ja pedagogiikan kehittämisessä voi lähteä liikkeelle pohtimalla:

  • Miten leikki näkyy tällä hetkellä toiminnassa?
  • Millaisia keinoja on käytössä lapsen kuuntelemiseen?
  • Miten voisi lisätä leikkiä toiminnassa?
  • Mitä laaja-alainen oppiminen voisi tarkoittaa seurakuntamme varhaiskasvatuksessa?
  • Mitkä ovat näiden osa-alueiden kehittämisen esteenä tällä hetkellä ja miten niitä voitaisi ratkoa?
  • Miten voidaan käsitellä uskoon liittyviä kysymyksiä leikin kautta lapsen kanssa?
  • Mistä lähdetään liikkeelle ja miten edetään seurakunnan varhaiskasvatuksessa leikin ja laaja-alaisen oppimisen kehittämisessä?

                                                                       Teksti: Johanna Heikkinen

                                                                      Kuva: Stocksnap

Ilo irti Vasusta!

Kehittämisen polulla

Vasu kirkossa -työryhmässä on pohdittu paljon sitä, mitä erityistä uusi Vasu tarjoaa seurakuntien varhaiskasvatuksen kehittämiselle. Keskusteluamme vauhdittamaan asetimme eri vaiheissa tehdyt asiakirjat aikajanalle ja huomasimme kuinka luontevasti VASU2017 asettuu omalle paikalleen tässä asiakirjojen rivistössä! Meillä on kirkossa nyt tuhannen taalan paikka hyödyntää Vasun ajattelua oman työmme kehittämiseen luopumatta omasta perustehtävästämme.

Kirkon ensimmäinen varhaiskasvatuksen kehittämisasiakirja -prosessi tuotti Vaken ja “Lapsi on osallinen” -materiaalin. Se oli hyvä pohjatyö, joka mahdollisti seuraavan, hyvin intensiivisen prosessin, jonka tuloksena syntyi “Lapset seurakuntalaisina”.  Uskomme, että vasta näiden askelten kautta on nyt mahdollista syventyä pedagogiseen kehittämiseen, joka on uuden Vasun keskeisin anti. On ilo huomata, että näiden kaikkien asiakirjojen välille muodostuu punainen lanka, jota voi kutsua sanoilla “lapsen hyvän elämän edistäminen”. Siksi on helppoa todeta, että  VASU2017 sisältö ja tavoitteet eivät pongahda kirkon toimintaan ulkopuolelta annettuina velvoitteina, vaan ne ovat luonteva jatko sille työlle, jota on jo pitkään tehty sekä kirkon kehittämistyöryhmissä että paikallisissa seurakunnissa (seurakuntien omat Vaket).

fun-1952763_1920

Mitäs nyt?

Työryhmän jäsenille on tullut useita kysymyksiä siitä, mitä seurakunnassa pitäisi nyt tehdä uuden Vasun suhteen, ja milloin tulee lisäohjeita tai materiaalia. Kirkkohallituksen Vasu kirkossa -työryhmä tuottaa Vasun pohjalta materiaalia, mutta tätä materiaalia ei tarvitse suinkaan jäädä odottamaan! Jokaisessa seurakunnassa vasuprosessi voi alkaa jo nyt! Alkuun pääsee hyvin miettimällä työtiimeissä oman seurakunnan toiminnan  vahvuuksia uutta Vasua silmällä pitäen. Jo tehtyä Vakea on hyvä nyt päivittää Vasun pohjalta. Samalla kehittämissuunnitelman nimen voi helposti muuttaa seurakunnan Vasuksi.

Keskeisiä yhdessä pohdittavia asioita ovat esimerkiksi toiminnan arvot, lapsikäsitys, leikin merkitys ja ilmiölähtöisyys. Oman seurakunnan Vasu voi alkaa muodostua myös sen ympärille, mikä Vasussa ilahduttaa ja innostaa. Jos esimerksi leikki innostaa, niin sitten vain pohtimaan leikin olemusta! Siinä syntyy samalla keskustelua pedagogiikasta, lapsen osallisuudesta, ilmiölähtöisyydestä ja arvoista. 

Myös toimintasuunnitelmaa tehtäessä uusi Vasu toimii hyvänä peilinä. Toimintasuunnitelmiin voi hyvin nostaa myös painotuksia Vasusta, esimerkiksi juuri leikin kehittämisen. Valittujen painotusten konkretisoimiseen saa myöhemmin lisää välineitä esimerkiksi koulutuksista ja tulevasta materiaalista. Vasu kirkossa -työryhmä on nimittäin kokoamassa “varhaiskasvatuksen työkalupakkia” Vasu-prosessien tueksi. Työkalupakki valmistuu ja täydentyy vähitellen. Vuoden loppuun mennessä toivomme saavamme sen valmiiksi.

Haluamme myös nostaa esille seurakuntien erilaisia vasuprosesseja. Miten teidän seurakunnassa on lähdetty Vasun kanssa liikkeelle? Millaisia oivalluksia on syntynyt? Mikä tuottaa iloa? Muistathan, että oivalluksista ja onnistumisista kannattaa vinkata myös muille:)

                                                                                       Teksti: Vasu kirkossa -työryhmä
                                                                                       Kuva: Pixabay

Kvalitet i kyrkans småbarnspedagogik

Vasu2017-Kvalitet i kyrkans småbarnspedagogik

Kyrkans småbarnspedagogik har nu möjlighet att lyfta fram sin styrka och sitt kunnande. För att kyrkans barnverksamhet också i framtiden ska hålla en god kvalitet, lönar det sig att följa de allmänna pedagogiska principer som grunderna föreskriver. Kvalitet i småbarnspedagogiken innebär en verksamhetskultur där gemensamma mål och visioner delas av hela arbetsteamet.

Kyrkans värdegrund och styrdokumentets värdegrund överensstämmer på många punkter. Båda framhåller till exempel människovärdet och att växa som människa.

Päiväkerho Maikkulan kappelissa 2015

Barnet blir sedd och hörd

Ett helhetsmässigt välbefinnande och att barnets och familjens bästa är i centrum är viktigt i kyrkans verksamhet. De tidiga barnaåren är betydelsefulla med tanke på det livslånga lärandet. Då är barnet nyfiket och vill lära sig. Under den här perioden är det viktigt att barnledaren ger barnet förutsättningar och synliggör lärande och växande för barnet i vardagliga aktiviteter. Barnet blir bekräftad, sedd och hörd och får påverka sin egen situation. Det är även viktigt att samarbetet med föräldrarna är god och att både barnet och föräldrarna involveras och får påverka både planeringen, genomförandet och utvärderingen av verksamheten. Det kan barnledaren göra genom att följa med vad som intresserar barnet och arbeta fenomenbaserat. Verksamheten utgår från barnet med barnets livsfrågor och spiritualitet i centrum. Barnet ges möjligheter att utforska och undersöka saker med alla sina sinnen.

Barnets helhetsmässiga utveckling främjas av en positiv och tillåtande omgivning. Därmed är de mellanmänskliga relationerna betydelsefulla för kvaliteten. Barnledarens förhållningssätt är avgörande, i en god relation ingår värme och lyhördhet samt personlig respekt för barnet. Respekten till barnet kännetecknas av att pedagogen lyssnar, tar ögonkontakt och bekräftar barnet. Barninitierad verksamhet och att pedagogen tar barns intresse handlar om att närma sig barns perspektiv. Då börjar pedagogen förstå barnets livsvärld genom att leva sig in i det ”som visar sig för barnet. Barncentrerad pedagogik leder till att barnets deras färdigheter utvecklas samtidigt med deras emotionella färdigheter. Allt detta förutsätter utbildade och engagerade barnledare.

Päiväkerho

Förundras tillsammans i leksituationer

I undersökningar har det framkommit att lek och lärande är sammanlänkade. Genom leken utforskar barnet sin omgivning. Barnet bearbetar intryck, interagerar med andra och får nya erfarenheter genom leken. Därutöver utvecklas barnet motoriskt, känslomässigt och intellektuellt i leken. Barnets erfarenheter är viktiga och därför är det bra att barnledaren är lyhörd och närvarande samt förundras med barnet. Barnet behöver få upptäcka och förundras med alla sina sinnen. Det är viktigt att barnledaren ger tid för lek och själv går med i barnets lek. Bibelberättelser kan upplevas på olika sätt genom leken då barnet får leva sig in i hur de olika personerna gör och tänker. Ypperliga arbetsmetoder är drama, improvisation och åskådliggörande material som barnet får bearbeta berättelserna med. Då utvecklas deras empatiförmåga när de får agera med olika känslouttryck. Det är barnet som utmanar och driver lekens dimensioner vidare i olika slags situationer både planerade och oplanerade. Barnet använder humorn till sin hjälp och skapar lustfullhet i lärandet. Pedagogen utmanas att möta barnet i humorn och det lustfulla lekandet. Humorn stöder kreativt tänkande genom dess motsägelsefullhet.

Det är därmed i händelser som sker i alla situationer under dagen som barnet tillägnar sig nya erfarenheter. En flexibel, barncentrerad och individualiserad omgivning gynnar barnets utveckling. Lek och lärande sker i barns meningsskapande när barnledaren är tydlig och inspirerande. Barnledaren och barnet förundras tillsammans.

En kvalitativ småbarnspedagogik innebär att granska, observera och utvärdera verksamheten kontinuerligt. Det kan göras genom att reflektera över varför jag gör  på ett visst sätt och hur jag kan förbättra mina arbetsmetoder. Pedagogisk dokumentation  är ett sätt att utvärdera genom att fotografera det barnet gör under dagens lopp och gör reflektioner efteråt med barnet, föräldrarna och arbetskamrater.

Diskussionsfrågor:

  • Hur kan vår verksamhet bli mera barncentrerad?
  • Lyssnar vi på barnets åsikter och genomför deras förslag i praktiken?
  • Vad behöver vi ändra på i verksamhetskulturen för att verksamheten ska vara kvalitativt bra?

Tiivistelmä suomeksi

Vasu2017 – Kirkon varhaiskasvatuksen laatu

  • Kirkolla on nyt mahdollisuus hyödyntää olemassa olevaa osaamistaan
  • Toimintakulttuuri vaikuttaa varhaiskasvatuksen laatuun. Sillä on keskeinen merkitys varhaiskasvatuksen toteuttamisessa ja tavoitteiden saavuttamisessa
  • Kirkon ja Vasun arvoperusta ovat samankaltaisia, esimerkiksi ihmisarvo ja ihmisenä kasvaminen
  • Keskeistä
    • kokonaisvaltainen kasvu tapahtuu vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa
    • toiminta on lapsilähtöistä
    • vahvistaa lapsen laaja-alaista osaamista
  • Lapsen elämäkysymykset ja spirituaalisuus keskiössä
  • Lapsuutta ja lapsia arvostavassa kirkossa edistetään lasten osallisuutta
  • Ilmapiiri on positiivinen, iloinen ja huumorintajuinen
    • Yhteistyötä vanhempien kanssa arvostetaan, järjestetään mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin
    • Läsnä oleva aikuinen näkee ja tunnistaa lapsen tarpeet
  • Aikuinen ja lapsi oppivat ihmettelyn ja leikin kautta
  • Leikkiin kannustavassa toimintakulttuurissa tunnustetaan leikin merkitys lapsen hyvinvoinnille ja oppimiselle
    • Systemaattista arviointia ja kehittämistä

Pohdittavaksi

  • Kuinka voimme vahvistaa lapsikeskeiseisyyttä toiminnassamme?
  • Kuuntelemmeko lasten mielipiteitä ja toteutammeko heidän ehdotuksiaan arkisessa toiminnassa?
  • Mitä meidän tulee muuttaa toimintakulttuurissamme, jotta toiminta on laadukasta?

 

Teksti: Mirva Sandén, varhaiskasvatuksen ja koulutyön asiantuntija, Kirkon ruotsinkielisen työn keskus (KCSA)
Kuvat: Sanna Krook, Kirkon kuvapankki